Skandaalipastorista

Nämä päivät on puettu surupukuun.

Ei pitäisi kelleen olla ilon ja riekunnan aihe kun kilpailevan kirkkokunnan keulakuva osoittautuu feikiksi ja pääsee lehtien skandaaliuutiseksi.
Eiväthän tavalliset ihmiset erota yhtä herätysliikettä toisesta. Kaikki siinä samassa liossa ryvettyvät ja evankeliumin asia painuu pilkanaiheeksi.

Vaikka kyllähän se ruohonjuuritason kristitylle vihaksikin pistää, kun pieneltä paikaltansa ja vähillä mahdollisuuksillansa on yrittänyt evankelioida ja sitten joku, joka on saanut isot potentiaalit, suuren suosion ja pääsyn mediaan ja koko valtakunnan tietoisuuteen Jumalan edustajana vetäisee törttöilyllään maton muidenkin jalkojen alta ja pilaa koko asian uskottavuuden.

Pitäisi silti muistaa, että Jumalalle tämä ihminen kuitenkin on rakas ja tämä onneton tapaus suurin suru. Ehkä feikiksi päätynyt kuitenkin aloitti vilpittömällä mielellä...
Siitä olisi voinut tulla parempaa...
Olisi voinut...
Vaikkei edes voisi tuntea empatiaa asiansa sotkenutta ihmistä kohtaan, olisi kuitenkin kunnioitettava Jumalan surua. Itkettävä yhdessä Jumalan kanssa. Opittava tuntemaan Jumalan surun kautta enemmän rakkautta ja sääliä kuin vahingoniloa tai vihaa karillekarahtanutta onnetonta kohtaan.

Rukoilla eikä pilkata.

Tämä aikaisempi kirjoitukseni liittyy aiheeseen:
http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2016/10/linnunradan-alla.html
Sopii lukea samaan syssyyn.


-Ulla Rautiainen-