En minä mutta ne muut...

Maailma ei ole unohtanut:
ristiretkiä, miekkalähetystä, noitavainoja, juutalaisvainoja, säätyjakoa, orjuutta, naissukupuolen alistamista...
..kaikkia näitä asioita, joita on tehty (viimeksi mainittua tehdään yhä) Jumalan nimissä ja Raamattuun vedoten.

Kun tulee puheeksi joku kristittyjen tekemä vääryys, singahtaa usein esille kuin automaatista vastaus, että nepä eivät olleetkaan oikeita, uudestisyntyneitä uskovia. Vastaus on kätevä; se ensinnäkin vapauttaa meidät (jotka olemme oikeita, uudestisyntyneitä uskovia) siitä vastuusta, mitä tunnustamamme uskon nimissä on tehty ja toiseksi käänteisesti ilmoittaa, että me emme mitään noin kamalaa tekisi (paitsi tuota viimeksimainittua).

Emmekö?
Suojaako se, että on oikea uudestisyntynyt uskova harhaoppeihin sortumiselta, väärältä raamatuntulkinnalta ja kauheuksien tekemiseltä?
Ja kuka määrittelee sen, kuka on oikea uskova?
Minä itse?
Oma seurakuntayhteisöni?
Naapurikirkkokunta?
Yleensä jokainen uskova ajattelee itse olevansa se oikein ja ehdottomasti Pyhän Hengen ohjauksessa oleva kristitty. Ja kun jokainen ajattelee niin, niin kukaan ei tunnista itseään siksi väärällä tavalla uskovaksi. Eikä niinollen tekojaan vääriksi.

Ristiretkeläisetkin uskoivat itse olevansa oikeita uskovia.
Noitienmetsästäjät uskoivat olevansa oikeita uskovia.
Alempia säätyjä sortavat aateliset uskoivat olevansa oikeita uskovia.
Orjanomistajat uskoivat olevansa oikeita uskovia.
Natseissakin oli niitä, jotka uskoivat olevansa oikeita uskovia.
Naisilta alamaisuutta vaativat seurakunnanjohtajat...

Onko niin, että kun olen oikea uskova, ei ole mahdollista, että tulkitsisin Raamattua ja Jumalan tahtoa väärin, että tekisin asioita väärin, että tekisin jopa todella kauheita tekoja?

Aika suuruudenhullu ajatus. Sehän on kuin sanoisi, että olen jo tullut täydelliseksi, eikä minussa ole mitään vajavuutta, että minulla on kaikki tieto hallussa ja että olen synnitön. Kuka näin suorin sanoin ilkeäisi sanoa moista? Kiertoteitse näin kuitenkin usein sanotaan.

Että pahojaan tekee vain ne, jotka eivät oikeita uskovia ole. Eli että oikeat uskovat eivät tee pahoja. Eikä silloin tarvitse tarkistaa, mitä lajia omat tekoni ovat.
Olenhan sentään oikea, uudestisyntynyt uskova.
Toisin kuin ne muut.

Tästä linkistä Ville Hoikkalan kirjoitus siitä, miten natsi-Saksassa aikoinaan "oikeat uskovat" erehtyivät perusteellisesti: http://villehoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/148953-saksan-vapaakirkot-ja-adolf-hitler?fbclid=IwAR2dgsTHxOTaCLjWSB3hdRbXWO5ccnflcahaqMogdjguF8ZTYDo_v-yivPg


-Ulla Rautiainen-