perjantai 27. lokakuuta 2017

Pornoa ja politiikkaa


Miehiä, joilla jäsen kuin aasilla ja vuoto kuin orhilla ja naisia, joiden hävyt paljastetaan, rintoja likistellään ja nännejä hivellään kun isojäseniset miehet purkavat himoansa heihin.
Onko tämä pornolehdestä? Ei, vaan Raamatusta.
Irstailevat siskokset Ohola ja Oholiba, Hesekiel 23 luku.
Taatusti lapsilta kiellettyä aineistoa. Taatusti teinipoikia kiinnostavaa aineistoa. Ei ihme, että tämän profeettakirjan lukemista on ikärajoinkin hillitty.

Porttosiskokset eivät tietenkään olleet todellisia fyysisiä henkilöitä, vaan vertauskuvalliset Samaria ja Jerusalem. Ohola, hepreaksi אהלה merkitsee Hänen pyhäkkötelttansa (tai ilmestysmaja temppeli, tabernaakkeli) ja Oholiba אהליבה Minun pyhäkkötelttani hänessä.
Eli Jumala sanoo näiden nimien kautta, että nämä kaupungit ja sen asukkaat muodostavat pyhäkön, jossa Jumalan läsnäolon pitäisi vallita ja ilmestyä muun maailman ihastukseksi.
Niin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan päinvastoin.
Jumalan pyhä nimi tuli häväistyksi näiden kaupunkien takia.

Siksi Jumala kirjoitutti Hesekielin kirjan. Vaikka profeetan sanomassa huomio usein rajataan sen ylimaallisiin näkyihin (tai seksisiskoihin), on kirjan pääsanoma poliittinen.
Väite, ettei Jumala välittäisi niin maallisista asioista kuin yhteiskunnallinen vallankäyttö on täyttä hölynpölyä. Jumala välittää erittäin paljon siitä miten yhteiskuntarakenne toimii, ja varsinkin mitä kuuluu yhteisöhierarkian alemmilla portailla oleville.

Ja nyt ei alemmille portaille kuulunut hyvää. Niin Samarian kuin Jerusalemin johtajisto oli läpimätää. Sekä maalliset että uskonnolliset mahtipäät käyttivät asemaansa ei yleisen hyvän edistämiseen vaan oman edun ahnehtimiseen huonompiosaisia riistämällä.
Johtajisto oli muuttunut hyvävelikerhoksi joka suojeli vain omiaan, jolle tärkeämpää kuin totuus ja oikeudenmukaisuus oli oman selustan turvaaminen ja oman mukavuuden kasvattaminen ja jonka itsevaltaiseen röyhkeyteen ei kukaan pystynyt puuttumaan. Alempaa tulevasta kritiikistä ei piitattu ja ainoan ylemmän tahon – Jumalan – ääntä ei tunnistettu.
Suljetussa piirissä omavalvonta oli pettänyt.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Sorrettukin voi sortaa vielä itseäänkin heikompaa. Epäkelpojen paimenten kaitsennassa lampaat hyökkäsivät toistensa kimppuun. Viimeinen naula arkkuun paukahti, kun papiston väärinkäytösten takia rahvaalta rapautui usko Israelin Jumalaan ja Jumalan valittu kansa kääntyi harjoittamaan naapureilta opittua epäjumalanpalvelusta.
Siinä katkesi viimeinenkin yhteys siihen ainoaan tahoon, joka olisi voinut vielä oikeutta opettaa.

Eikä tämä monikulttuurisuus muutenkaan ollut mitään harmitonta suvaitsevaisuutta, vaan kanaanilaisten jumalanpalvontamenoihin kuului lapsi-ihmisuhrit ja niitä todella myös uhrattiin.
Jumalan näkökulmasta katsoen hänen pyhä kansansa oli kuin vieraiden kanssa huoraava ja lapsensa murhaava porttovaimo.

Kaiken kauheuden ja kaaoksen jälkeen Hesekielin kirjan päättyy kuitenkin rohkaisevasti näkyyn uudesta temppelistä ja kaupungista. Viimeiset sanat ovat יהוה שמה Jehovah Shammah, Herra on täällä.


-Ulla Rautiainen-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti