Vaa´alla punnitut ja köykäiseksi havaitut

Muinaisessa maailmassa jumaliin saattoi saada hyvinkin lähikosketuksen. Kas, kun jumalat tai jumalien jälkeläiset suoraan alenevassa polvessa inkarnoituivat ihmishahmoisina kuninkaiden palatseihin patsastelemaan.

Ne hallitsijat eivät olleet mitään seremoniallisia PR-henkilöitä eikä kansan palvelijoita. Muinaismonarkit olivat kansaa ja valtakuntaa henkilökohtaisena omaisuutenaan pitäviä diktaattoreita sanan röyhkeimmässä merkityksessä.
Usein he uskoivat olevansa ihmishahmoisia jumalia, vaatimattomimmillaan ainakin jumalien edustajia ja ylipappeja, joiden kautta ylemmät jumalat hallitsivat.

Niin megalomaaninen käsitys itsestään teki heidän käytöksestään varsin arvaamatonta, toki suosioon pääsevälle alamaiselle mahdollisuuksia sisältävää mutta myös riskialtista.
Suuruusharhaisen despootin huomion kohteena oleminen oli kuin venäläisen ruletin pelaamista. Yhtähyvin äkilliset ylennykset kuin päidenputoamisetkin tapahtuivat heppoisin perustein ja äkkiarvaamatta ailahtelevan hallitsijan hetkellisistä mielijohteista. Tyranni oli ystävänäkin vaarallinen kuin korillinen kobria.

Danielin kirja sisältää kuvauksen kolmesta Babylonian kuninkaasta, joiden alaisuudessa Daniel ja hänen kaverinsa kokevat extreemellisiä tilanteita niin menestyksen huipulle kuin pohjakosketukseen.

Nebukadnessar jakelee kuolemantuomioita tietäjilleen, jotka eivät osaa arvata mitä unta hän on nähnyt sekä pystyttää kultaisen kuvapatsaan, jota komentaa kansan tulipätsiin heittämisen uhalla kumartamaan.

Belsassar kuvataan todellisuudentajunsa kohtalokkaimmin seurauksin menettäneeksi hallitsijaksi. Vihollisarmeijan jo ryskyttäessä kaupungin portteja, sen sijaan että täydellä touhulla olisi järjestämässä puolustusta hän tuhannen ylimyksensä kanssa pistääkin pystyyn kännibileet.
Kokonainen armeija ei marssi valtakunnan lävitse kenenkään huomaamatta, joten koska jo samana yönä Belsassar lyödään kylmäksi, on vihollisen likelläolon täytynyt olla hyvinkin tiedossa.
Silti tilanteen kieltävä mahtipää ei oivalla viraltapanonsa olevan ajankohtaista, vaikka yliluonnollinenkin käsi kesken juhlahumun ilmestyy kirjoittamaan tuomion julistavaa graffitia ( מנא מנא תקל ופרסין‎ ) pitosalin seinälle, vaan jakelee yhä lahjoja ja virkanimityksiä ihan kuin loppu ei olisikaan lähellä.
"Lahjasi pidä itse, ja antimesi anna toiselle”, sanoo kirjoitusta tulkkaamaan haettu Danielkin tolkun menettäneen hallitsijansa todellisuuspakoisuudesta tympääntyneenä.

Belsassarin kaatanut Dareios ei osoittaudu vähempää suuruudenhulluksi. Hän julistaa älyttömän lain, ettei kuunkiertoon kukaan saa rukoilla muita jumalia kuin häntä itseään tai leijonankidasta aukeaa portti manan majoille käydä. Eli käytännössä tekee itsestään täksi ajaksi valtakunnan ainoan jumalan.
Niin että hus, häipykääpä kulisseihin muut jumalat, minä olen nyt The Big Boss.

Jokainen näistä kuninkaista saa oikealta Jumalalta varoitusta ja kuritusta ylenmääräisen ylvästelyn hillitsemiseksi. Kaksi heistä ottaa onkeensa ja tunnustaa juutalaisten Jumalan isommaksi tekijäksi. Belsassar lahjoo tosin Danielia, mutta mitä hän Danielin Jumalasta ajattelee, se jää kertomatta.


-Ulla Rautiainen-