lauantai 30. joulukuuta 2017

Osallistui ihmisten iloon



Kaanaan häissä.
Se tyyppi teki ylitse viisisataa litraa viiniä.
Jo valmiiksi juopuneelle porukalle.
Ja sellaista viiniä, josta juovutaan lisää.
Siitä mahtoi tulla melkoiset bileet.
Tanssittiin niin että taivas heilui,
debkaa niin että maa järkkyi,
ja orkesteri soitti, kuin olisi juuri keksinyt musiikin.
Se tyyppi osaa laittaa juhlat pystyyn.
Juo, juovu, solkota hänelle kaikki salaisuutesi,
häpeällisimmätkin, niin hän sanoo antavansa anteeksi,
ja sammu hänen syliinsä.
Kyllä hän pitelee tukkaasi kun oksennat,
etsii kadonneet kamppeesi,
tilaa taksin ja vie kotiin.
Hänen kotiinsa.
Eikä kenenkään muun viini enää tunnu miltään sen jälkeen.



-Ulla Rautiainen-

torstai 14. joulukuuta 2017

Teesejä ja vastateesejä eli kuinka puhun kielillä


Joskus vuonna -96 tai -97 kerroin innoissani läheiselleni, että minulle on tapahtunut sama kuin Raamatun apostoleille, olen saanut lahjan rukoilla kielilläpuhuen. Läheinen kauhistui: ”Entä jos se kohtaus tulee kun olet ajamassa autoa?”

Tyypillinen suhtautumistapa. Vuosien vieriessä olen koko ajan vähemmän kertonut rukoustavastani ihmisille, jotka itse eivät ole asiaan vihkiytyneet. Miten selittää sokealle mikä on punainen? Varsinkin jos se sokea ei kirveelläkään suostu luopumaan uskomuksesta, että punainen on märkä.
Ei läheisenikään suostunut uskomaan, ettei kyse ole ennalta-arvaamatta iskevästä tajuttomuuskohtauksesta.

Olen siis puhunut kielillä miltei päivittäin parikymmentä vuotta, kuullut seurakuntia kiertäessäni tuhansia muiden ihmisten kielilläpuhumisia. Silti oma kokemukseni ei tunnu merkitsevän mitään, kun henkilöt, jotka eivät itse kielilläpuhu eivätkä ole koskaan kuulleet kenenkään toisen puhuvan kielillä, alkavat selittämään suunnattoman itsevarmalla tietämyksellä minulle että:

  • kielilläpuhuminen tapahtuu hurmos-, tai transsitilassa, jossa tietoisuus katoaa- kielilläpuhumiskohtausta ei voi kontrolloida, vaan se yllättää kuin epilepsiakohtaus milloin tahansa, eikä kohtauksen tultua sitä voi pysäyttää
  •  kielilläpuhumis kyvyn saa kiihottamalla mielensä suunniltaan itse- tai joukkosuggestiolla
  •  kielilläpuhumista esiintyy vain hämäräperäisissä ja sulkeutunuthenkisissä lahkoissa
  •  kielilläpuhuminen on epämääräistä tavujen uudelleenjärjestämistä puhujan äidinkielestä
  •  kielilläpuhutussa kielessä ei ole äänteitä, joita puhujan omassa kielessä ei olisi
  •  kielilläpuhuja toistaa samoja äänteitä suppeasti
  •  kielillä puhuttu mongerrus ei ole mitään oikeaa kieltä
Nämä kaikki ovat VÄÄRIÄ oletuksia.

Onhan ilmiöstä toki tehty tieteellistäkin tutkimusta. Niihin tutkimuksiin tutustuessani koen vain aikamoista hämmennystä. Ensimmäiset tutkimukset osoittivat, että kielilläpuhujat ovat mielisairaista, myöhemmin siitä diagnoosista on sentään jo luovuttu. Muita edellämainittuja uskomuksia vieläkin esitetään täytenä totena tieteen nimissä.

Tieteentekijätkin ovat inhimillisiä ihmisiä, joilla on ennakko-oletuksia asioista. Jos jumalallinen tekijä jo alunperin suljetaan pois asiassa, jossa vaikuttajana nimenomaan on jumalallinen tekijä, se kyllä ohjaa tutkimusta outoihin tuloksiin.

Eikä pelkästään loppupäätelmissä, joittenkin tutkimusten kulussakin on ollut outoja piirteitä. Yhdessäkin tutkimuskohteet laitettiin ensin laulamaan ylistyslauluja. Miksi ihmeessä? Jos tutkitaan juoksijan lihasten toimintaa, laitetaanko koehenkilö ensin laulamaan? Tutkijoilla näyttäisi olleen ennakko-oletus, että kielilläpuhumista aikaansaadakseen pitää ensin psyykata mieltä, pumpata oikeata tunnetta esiin.

Lisäksi tutkimuksissa kummastusta herättävää on oudon pienet otannat. Aivan kuin kielilläpuhuminen olisi niin harvinaista, että sitä taitavia olisi kiven alta kaivettava esiin. Maailmalla on isoja karismaattisia megaseurakuntia, joissa voi tavata kerralla kymmeniätuhansia kielilläpuhujia. Se ei ole harvinaista.

Korjaan tässä nyt oman kokemukseni pohjalta muutamia virheoletuksia.

  •  Kielilläpuhuessani olen täydessä tajuissani, toimin ja havainnon ympäristöäni yhtä hyvin kuin tavallisestikin puhuessani. Olen rukoillut kielillä autolla ajaessa eikä se ole ajokykyyn vaikuttanut.
  •  Kielilläpuhumiseni on täydessä kontrollissani samoin kuin mikä tahansa muukin puhuminen. Voin aloittaa ja lopettaa sen milloin itse haluan.
  •  Minun ei tarvitse mitenkään valmistella eikä viritellä mieltäni kielilläpuhumiseen.
  •  Tunnen kielilläpuhujia sekä tavallisesta luterilaisesta kirkosta että pienemmistä yhteisöistä. Itse sain kielilläpuhumisen lahjan tavallisessa epäkarismaattisessa luterilaisen kirkon sunnuntaijumalanpalveluksessa.
  •  Mikä tahansa oikea kieli koostuu rajallisesta määrästä tavuja, joita eri sanoihin järjestetään eri tavoin.
  •  Omassa rukouskielessäni on sellaisia kähiseviä kurkkuäänteitä, joita suomen kielessä ei ole. Aikaisemmin yritin opetella arabian kielen sanoja (kuului senaikuiseen työnkuvaani) ja sitten kävin heprean kielen kurssilla, yrittäen kaikin voimin opetella ääntämään juuri niitä äänteitä koskaan onnistumatta. Kielilläpuhuessani ne tulevat helposti.
  •  Kielilläpuhumisen sisältönä harvemmin on toistaa kyseisen kielen koko sanastoa läpi. Koska kyseessä on rukous, se rajoittuu tiettyyn aihealueeseen, jolloin sanojen toistoa tietenkin esiintyy
  •  Ennenkuulematon vieras kieli kuulostaa yleensä mongerrukselta. Miltä esimerkiksi kuulostaa tämmöinen äännelitania: Tzav la-tzav, tzav la-tzav, kav la-kav, kav la-kav z'eir sham, z'eir sham? Tämä on kuitenkin lause hepreankielisestä Raamatusta Jesaja 28:10.

Kuka osaa kaikki maailman kielet, myös kuolleet ja tulevaisuuden kielet (ja vielä lisäksi taivaalliset kielet) niin että voisi tunnistaa ettei joku puhe ole oikeaa kieltä? Joka ei tietäisi mitään vaikkapa kanarialaisesta vihellyskielestä, afrikkalaisista naksutus- ja maiskautusäänteisistä kielistä tai viittomakielestä, mahtaisiko edes tunnistaa niitä oikeiksi kieliksi? Ennen Monty Robertsia kukaan ei edes tiennyt että hevosillakin on oma ruumiineleistä koostuva kieli, jolla viestivät toisilleen ja jonka ihminenkin voi oppia.

Lisäksi sekä itselläni että tuttavillani on lukuisia kokemuksia, joissa on kuullut jonkun alkavan kielilläpuhua oikeaa tunnistettavaa kieltä. Joskus paikalla on ollut kieltä oikeasti osaavia ihmisiä, jotka ovat tulkanneet puheen sisällön.

Yksi tällainen veretseisauttava todistus löytyy pastori Esa Hyvösen kertomana tästä linkistä:

Ymmärrettävää tietysti on, että kun on kyse näin syvästä pyhän mysteeristä, puolueeton suhtautuminen tuskin kellekään on mahdollista. Asiaan joko uskoo tai sitten ei. Nämäkään todisteluni tuskin niiden mieltä muuttavat, jotka ovat jo päättäneet olla uskomatta mysteeriin.



-Ulla Rautiainen-

perjantai 8. joulukuuta 2017

Joikaamaan Hengessä


Olisipa komeata osata joikata. Tuntea ikivanha lappilaisten laulutapa suussansa, kierittää kieleltänsä pitkiä vokaaleja kuin tuulenrosseja tunturissa, veisata avaraa ääntä kuin revontulien kirjavoittamaa taivaankattoa, sommittaa säkeitä kuin tunturijonoiksi poimuttunutta Lapin maata.
Saamelaissielun säveltä.

Ostin kirjankin, Minna Riikka Järvinen: Maailma äänessä, tukimus pohjoissaamelaisesta joikuperinteestä. Luettuani opin, että joiku on vaikea laululaji. Ei mitään mielivaltaista nunnuka lailaa jollotusta, vaan siinä on tarkat ja monimutkaiset säännöt. Ei sitä tahdo oppia, ellei ole syntynyt ja kasvanut joikukulttuurin keskellä tai saanut henkilökohtaista opetusta aidolta joikumestarilta.
Se siitä siten, ei tule minusta joikaajaa. Olipa omituinen unelma, mistä lie etelän ihminen moista mieleensä kehittänytkin?

Vaan tulipa sittenkin! Onhan minulla henkilökohtaisena opettajana sellainen kaikenosaaja, joka äkkiä pani etelänihmisenkin joikaamaan. Hän näes arvostaa monikulttuurisuutta ja rajojen rikkomista. Itsekin melkoinen aitojen kaataja ja esteiden nurin potkija.

Minä puhun kielillä. Pyhän Hengen antamia rukouskieliä, josta en pääsääntöisesti mitään ymmärrä. Kielitieteitä opiskeleva tyttäreni sanoi, että kyllä rakenteeltaan kuulostaa oikealta kieleltä, jonnein Lähi-idän alueelle viittavaa, jotain seemiläissanoja olen sieltä itsekin tunnistanut. Niinkuin Jeshua, tiuhaan toistuvan sanan.

Enkä pelkästään puhu, usein laulankin. Sanat kääntyvät säveleksi, saavat melodian ja rytmin, joskus kuin ortodoksipappien tai juutalaisrabbien resitointia, joskus jotain ylistysmusiikilta kuulostavaa. Viimeisimpänä uutuutena ohjelmistoon ilmestyi joiku.

Yllättäen, pyytämättä, osaamatta valmistautua pohjoiseen elämykseen.
Joiku jokena juoksi, pohjoisen virsi vetenä vieri, taivaanlaulu tahditti rukouskieleni.
Se joiku oli revontulitaivaan avaruus, pohjanpalojen intohimo, puhtaan, syvän lumen valkea hehku ja pää korkealla juoksevan pororaidon jalkojen tahti ja rytmi.
Sanojen sisällöstä ei ole aavistustakaan, paljon L-kirjaimia ja vokaaleja, pehmeätuntuista kuin höytylumi. Saamelaiskieltä? Ehkä.

Niin että kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.

Mitä iloa hengessä rukous voikaan olla! Mahdollisuutta sukeltaa itselleen vieraaseen, kokea muuten tavoittamatonta, omistaa koko maailma.
Miksei yhteyttä Pyhään Henkeen arvosteta enemmän? Tavoitella kuin Graalin maljaa, kuin miljardiaarretta, kuin ikiliikkujan teko-ohjetta? Kannattaisi.
 
Hengessä musisoiminen on ihan raamatullista. 1. Aik. 25:1 kerrotaan että Aasafin, Heemanin ja Jedutunin pojat hurmoksissa soittivat Herran temppelissä kanteleilla, harpuilla ja kymbaaleilla. Ja jotkut raamatunkääntäjät sanovat, että Kol. 3:16 mainitut hengelliset laulut olisi tarkemmin käännettynä (Pyhän) Hengen antamia lauluja, eli siis hengessä laulamista.

Joikaamisesta on tehty väitöskirjakin. Löytyy kokonaisena luettavaksi tuosta linkistä, jos kiinnostaa joikun saloihin syventyä:
http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66791/978-951-44-8551-0.pdf


-Ulla Rautiainen-

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Onnea satavuotiaalle


Suomen 100-vuotis itsenäisyyspäivän kunniaksi etsin kaukaisemmasta historiasta mainintoja entisaikain suomalaisista.

Roomalainen Tacitus (noin 55 – 120 jKr) kertoo näin: »Fennit ovat ihmeen villejä, viheliäisen köyhiä. Ei heillä ole aseita, ei hevosia, ei asuntoja. Ravintona ovat kasvit, vaatteina nahat, makuusijana maa. Ainoa varallisuus on nuolissa, joita he raudan puutteessa terästävät luilla. Metsästys elättää yhtäläisesti sekä miehiä, että naisia. Nämä näet seuraavat miehiä kaikkialle ja pyytävät osan saaliista. Lapsillakaan ei ole muuta suojaa villieläimiltä ja rajuilmoilta kuin jonkinlainen oksista punottu katos. Sinne palaavat nuoret, se on vanhojen turvapaikka. Mutta tämä on heistä onnellisempaa elämää kuin pelloilla huokaileminen, vaivalloinen talojen rakentaminen sekä milloin toiveikas, milloin pelokas huolenpito omasta ja vieraasta omaisuudesta. Rauhassa jumalilta ja rauhassa ihmisiltä he ovat saavuttaneet sen vaikeimman päämäärän, ettei heidän tarvitse edes mitään toivoa.»

500-luvulla itäroomalainen Jordanes mainitsee screrefennae-kansan, jotka hyppivät lumihangella jonkinlaisen taivutetun laudan päällä.

700-luvulla Paulus Diaconus Italiassa mainitsee fennit, jotka pukeutuvat nahkoihin ja syövät raakaa lihaa.

1100-luvun Saxo Grammaticus teoksessa kuvataan finnien maa outojen ja voimallisten olioiden, amatsonien, koirankuonolaisten, kyklooppien ja yksijalkaisten asuttamaksi maaksi, joilla on pelottavia loitsutaitoja. Nämä loihtivat epämieluisten tunkeilijoiden eteen vuoria ja vesiputouksia niin, että matkanteko vaikeutuu.

Näistä kuvauksista voi miettiä, mitä kansana ollaan oltu ja mitä ollaan nyt.


-Ulla Rautiainen-

perjantai 1. joulukuuta 2017

Idiot Savant mysteeri


Mikä on älykkyyden absoluutti, perusta, joka määrittelee älykkyyden olemuksen, korkein katto, josta lähdetään laskemaan alaspäin älykkyyden olemassaoloa?
Maailmankaikkeuden korkein äly?
Minä sanon sitä Jumalaksi.

Olevaisen Uloskutsuja ja Maailmojen Alaslaskija, Aloittaja ja Lopettaja, Tekijä ja Ylläpitäjä, Luojaksi kutsuttu, joka on tyhjästä suunnitellut ja toteuttanut niin mikro- kuin makrokosmoksen kaikki yksityiskohdat niin että se toimii.
Millaista sillä tasolla älykkyys on?
Mikä on Jumalan ÄO?
Ja kuinka laaja on kuilu ihmisälyn ja Jumalan älyn välillä?

Kun ihmisälykin pystyy merkillisiin suorituksiin.
Puhutaan savanteista.
Sademies-elokuva teki ilmiön tunnetuksi. Tarina huippunerosta, joka on aivokapasiteetiltaan niin jälkeenjäänyt, ettei pärjää normaalissa elämässä. Kaikki savantit eivät ole autisteja (eivätkä kaikki autistit savantteja), jotkut ovat saaneet erikoislahjakkuutensa iskusta päähän tai epilepsia kohtauksessa. Autisteilla yleensä savant-kyvyt ovat kuitenkin isoimmat.

Ja kun nyt puhutaan erityislahjakkuudesta, ei kyse ole mistään tavanomaisen kokoisesta kyvykkyydestä, vaan näiden superlahjakkuudet sinkoutuvat sellaisiin mittasuhteisiin, joka tavanjärkisestä vaikuttaa jo yliluonnolliselta.

Sademies oppii kerran lukemalla puhelinluettelon ulkoa, korttipelissä laskee kuutta pakkaa yhtäaikaa, näkee yhdellä vilkaisulla lattialle levinneestä laatikollisesta hammastikkuja niiden lukumäärän ja suorittaa hetkessä isonumeroisia laskutehtäviä, joihin muut tarvitsevat laskukonetta.

Tällaisia kummajaisuuksia on todellisuudessakin. Ihmisiä, joiden aivot jollakin kapealla alueella toimivat kuin tehokas tietokone.
On ihmisiä, jotka muistavat sanatarkasti ulkoa kaikki kerran lukemansa kirjat, kaikki kerran kuulemansa musiikin, niin että voivat soittaa harjoittelematta ja ilman nuotteja vaikeimmatkin sävellykset, jotka kykenevät piirtämään valokuvantarkasti kaiken näkemänsä, oppimaan vieraita kieliä muutamassa päivässä ja suorittamaan laskutehtäviä, joihin vain tietokoneet kykenevät.
Tai lukemaan kirjasta kahta sivua yhtä aikaa, toista vasemmalla silmällä ja toista oikealla – kolmessa sekunnissa ja muistamaan joka sanan.

Kun ihmisaivotkin pystyvät tähän, mihin pystyy se äly, joka on luonut, ohjelmoinut ja herättänyt nämä aivot toimimaan?
Ehkä se on savant-aivojen tarkoitus. Olla osoittavana vihjeenä siitä, mitä Kaikkein Suurimman Älyn omaava Luoja voi olla, jos luotukin voi olla tätä. Jonkinlaisena välähdyksenä Äärimmäisen Älyn mittasuhteisiin. Suuntaa antavana opastimena pohtimaan, millaisiin ulottuvuuksiin Jumalan äly yltää.

Näistä savanteista löytyy tietoa vaikkapa tuolta sivulta:
http://www.neatorama.com/2008/09/05/10-most-fascinating-savants-in-the-world/


-Ulla Rautiainen-