Sieluni Vartija

Tänä aamuna koin jotain.
Häijyjä, ilkeitä unia välillä heräten ja taas ilkeät unet palasivat. Tunsin pahuuden lähelläni, vaara, uhka liian likelle tulleena. Herätessäni pääni täyttyi ilkeistä ajatuksista, kuin pimeä saastesumu päälleni pudonneena. Syyttäviä sanoja pauhasi mieleni sisällä, karjui kauheuksia: ei Jumala sinua halua, helvettiin joudut, Jumalakin vihaa sinua, on jo päättänyt lähettää sinut helvettiin teitpä mitä tahansa, mikään ei auta, ei pelasta...
Mieleni tukkeutui, en pystynyt vastaamaan, en karistamaan ajatuksiani vapaaksi, kuin ansalanka päälleni kiedottu, liekanarussa kiinni... Ei sanoja, ei vastaanväitettä, ei rukousta minulla..

Sitten... pieni ääni painostuksen alta alkoi puhua. Ääni kuin hento tuulenvire, vähäinen kuin tähden varjo, kuiskaus myrskyn alla. Sielussani rukoiltiin, mutta ei minun tekemänäni, ei minun äänelläni, ei minun sanoillani, ei minun tahdollani...
Tuntemattomia sanoja, tuntemattomalla kielellä. Minä vain kuuntelin kun Joku Toinen puhui.

Joku muukin kuuli. Kuin sumu sulaa auringossa, kuin tuuli heittää pilvet loitolle, kuin aamunnousu särkee pimeyden, sen pienen, hennon äänen takia heltisi äkkiä paha painostus, vaikeni syyttävän pauhaava ääni, pakeni kuin aseistettua sotajoukkoa ja mieleni oli kirkas ja puhdas kuin aamu sateen jälkeen.

Pyhä Henki, se pieni, hento ääni esitteli itsensä. Se Kolminaisuuden jumalallinen osa, jota vähiten olen tuntenut, vähiten ymmärtänyt ja vähiten huomioinut.
Vaikka hän on ollut ne sanat suussani hengessä rukoillessani. Soturi sieluani vartioimassa. Taiteilija, joka maalaa ne kuvat, joita ilmestyksissäni näen. Opas tekemässä Isää Jumalaa ja Jeesusta ymmärrykselleni eläväksi ja läheisiksi.

Niin vahva, että vain pienellä äänelläkin sai vihollisen väistymään (kuvittele mitä tapahtuisi, jos Hän karjaisisi). Niin uskollinen, että asettui minun ja vihollisen väliin vaikken edes kyennyt apua pyytämään. Niin läheinen, että täytti minun tyhjenneen voimani omalla hengellään.
Sittenkin tuttu jo pitkältä aikaa. Kuin näkisi tutut kasvot vieraassa maassa. Saisi yllättävän syleilyn kun sitä vähiten odottaa.

Voin puhua Hänelle, tuntea Hänet lähelläni, uskoa sieluni Hänelle. Luottaa, että Hän on se Ystävä, joka laittaa minut morsiamena valmiiksi sulhastani, sieluni rakastajaa, Jeesusta varten.


-Ulla Rautiainen-