Tapaus Jeanne d'Arc

Matti Norri & Jukka Kekkonen & Jyrki Knuutilalta on ilmestynyt kirja Polttoroviolta pyhimykseksi Jeanne d'Arcin oikeusmurha. Kirja sisältää suomeksi käännetyt oikeudenkäyntipöytäkirjat. Ne ovat kiinnostavaa luettavaa. Kertovat 1400-luvun oikeudenkäyntikuvioista ja erityisesti millainen oli tämä nuori maalaistyttö, joka äkillisesti kohosi sekä sotasankaripyhimykseksi että polttoroviolle.

Mikä oli tämä erikoinen ihminen?

Jeanne väitti näkevänsä Jumalalta saatuja näkyjä, jotka ohjasivat hänen toimiaan.
On aika hankala kohta ruveta kenen tahansa arvioimaan ”Jumalalta saatuja näkyjä”. Lopullista vastausta ei kirja anna. Näkikö Jeanne mitään ja jos näki, niin mitä ja mistä näyt tulivat?
On useampi vaihtoehto, mistä oli kysymys:

- Ilmestykset olivat aitoja ja Jumalalta tulleita ja Jeanne koki marttyyrikuoleman toteuttaessaan Jumalan tahtoa.
- Ilmestykset olivat aitoja ja Jumalalta tulleita, mutta Jeanne ymmärsi ja tulkitsi niiden sisällön ja tarkoituksen väärin.
- Mieleltään tasapainoton tyttö erehtyi pitämään vinksahtaneiden aivojensa houreita Jumalalta tulleina ilmestyksinä.
- Hän oli huijari, joka tietoisesti petti seuraajiaan.
- Hän oli pahojen henkien riivaama, näyt olivat demonien aikaansaamia.

Jeanne ei oikeudenkäynnissäkään suostunut kertomaan kaikkea näkyjensä sisällöstä. Siitä, mitä hän kertoo, on kyllä nykyprotestantille hieman ongelmallisia kohtia. Ongelmallisia kohtia oli kyllä sen ajan katolisillekin.

Näkyjen näkijöitä oli siihen maailmanaikaan muitakin. Se ei ollut ongelma niin kauan kun nämä alistivat ilmestyksensä kirkon kontrollin alaisuuteen.
Jeanne ei tehnyt niin. Hän toimi omavaltaisesti. ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä”, oli Jeannen mielipide.
Oppimattomalle maalaistytölle kirkko ja Jumala kuuluivat kuitenkin olla käytännössä sama asia, oli kirkonmiesten mielipide.

Tuomio oli ilmiselvän poliittinen. Oppimaton maalaistyttö olisi luultavasti saanut hourailla rauhassa, jos ei olisi käynyt johtamaan armeijaa.
Paitsi että oppimaton maalaistyttö oli niin hyvä vastaamaan syytöksiin, ettei tuomiota sen enempää kerettiläisyydestä, noituudesta kuin poliittisistakaan syistä saatu aikaan.
Mutta oli sentään jotain, johon tarttua.
Jeanne käytti miehen pukua.
Se oli synti.

Lieventäväksi asianhaaraksi ei kelvannut se ilmeinen tosiasia, että nuoren naisen oli turvatonta oleskella ensin sotilaiden joukossa ja sitten vankilan miesvartijoiden armoilla helposti helmat nostettavassa hameessa. Jeannen käyttämä miesten sotilaspuku oli hankalasti riisuttava suojus raiskausta vastaan.

Sen käytöstä hänet tuomittiin roviolle.

Tapauksen opetus: miehet suhtautuvat fanaattisella kiihkolla vaatetusasioihin. Siksi naisten on oltava tarkkoina mitä päällensä vetävät.
Tapauksen toinen opetus: metoo-kampanjalle on tarvetta.


-Ulla Rautiainen-