maanantai 26. maaliskuuta 2018

Historian kuuluisin oikeusmurha



Sillä galilealaisella miehellä ei ollut mitään mahdollisuuksia. Tuomio oli jo ennakkoon päätetty, koko oikeudenkäynti oikeuden irvikuva ja lopputulos viattoman miehen oikeusmurha.

Tai sitten galilealaisella oli kaikki mahdollisuudet. Sanoi voivansa kutsua enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä (Matt. 26:53). Yksi roomalainen legiona käsitti 4000-6000 sotilasta. Yhden enkelin kerrottiin lyöneen kuoliaaksi 185 000 assyrialaista sotilasta (2. Kun. 19:32-37). Jos osakin niistä enkeleistä olisi samaa kaliberia niin voimasuhteet olisivat ehdottomasti galilealaisen puolella.

Se oikeudenkäynti ei kenenkään mielestä mennyt niin kuin olisi toivottu.

Ongelma oli, että kukaan ei olisi halunnut tuomita syytettyä. Käytiin kaikki tahot läpi, vankia retuutettiin edestakaisin juutalaisen pappisneuvoston, neljännesruhtinas Herodeksen ja roomalaisen maaherra Pilatuksen väliä. Jokainen odotti jonkun toisen tekevän päätöksen.

Rooman vallan alaisuudessa juutalaispapeilla ei tietysti ollutkaan virallista lupaa kuolemantuomioiden langettamiseen, mutta äkkiäkös ovelat miehet olisivat järjestäneet – niin kuin Stefanoksenkin tapauksessa (Apt:7:59) – ”spontaanisti” villiintyneen kansanjoukon suorittamaan kivityslynkkauksen.
Jostain syystä he kuitenkin halusivat hoitaa ongelman virallisia teitä tai ehkä syytetyn kansansuosio oli niin suunnaton, ettei salamurhasuunnitelmat onnistuneet.

Nukkehallitsija Herodeksen asema Rooman alaisuudessa oli sen verran kiikkerä, että häntä kiinnosti enemmän välien kuntoon saaminen maaherran kanssa kuin vangin syyllisyys tai syyttömyys.
Yhdeltä profeetalta hän oli juhlahumussa pannut pään poikki ja lietsonut Kastajan kannattajia levottomuuksiin.
Kannattiko siis enempää valloittajien varpaille käydä astumaan heidän oikeusjärjestelmäänsä ohittamalla? Tämän vangin lähettäminen takaisin Pilatukselle oli alamaisuudenele, joka toimikin. Herodes ja Pilatus tulivat sinä päivänä ystäviksi keskenään; he olivat näet ennen olleet toistensa vihamiehiä (Luuk.23:12).

Roomalainen maaherra Pilatus piti galilealaista syyttömänä mihinkään oikeaan rikokseen ja juutalaisuskonnon teologiset kiistat eivät häntä kiinnostaneet. Hän tajusi koko jutun olevan keitetty kokoon papiston kateudesta eikä hän aikonut antaa hyväksikäyttää itseään näiden keskinäisessä valtapelissä. Asiasta tuli arvovaltakysymys, hänen viranhoitoaan eivät juutalaispapit ohjailisi.

Oikeudenkäynneissä ei edes keksitty kunnollista syytä, mistä mies tuomita. Juutalaisneuvoston edessä todistajat sekoilivat puhumalla toisiaan vastaan, olivat ilmiselvästi lahjottuja valehtelemaan eikä mitään pitävää saatu esille. Herodes löi koko jutun leikiksi ja keskittyi eteensä raahatun miehen pilkkaamiseen. Pilatus kieltäytyi ottamasta kantaa uskonnollisiin kiistoihin.

Mahdollisuudet saada galilealainen rabbi ristinpuulle alkoivat huveta kuin vesi seulasta. Raukeaisiko yritys tyhjään? Siinä oli syy hätääntyä – tuomioistuimen molemmin puolin.

Kahlehdittu galilealainen ei ollut ollenkaan niin avuton kun miltä päällepäin näytti. Saarnamiehestä kuolemaantuomituksi vajoaminen ei ollut vahinko, onnettomuus eikä työtapaturma. Tosiasiassa koko tilanne oli yksityiskohtia myöten hänen itsensä tarkasti suunnittelema.
Tätä vartenhan hän tänne maankamaralle oli astelemaan tullutkin, eräänlaiseen itsemurhatehtävään, jossa kuoleminen oli missionsa pääkohta, koko ihmiseksitulo-operaation kliimaksi. Jos se jäisi nyt tekemättä, silloin olisi piru merrassa ja koko hanke mennyt mönkään.

Galilealaisen nähdessä, että ei tästä valmista tulisi ilman apua, hän sitkeän vaikenemisen jälkeen puhkeaa puhumaan ja tarjoaa kuin tarjottimella hyvän syyn tuomioonsa: "Olen (Jumalan Poika); ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman (eli Jumalan) oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä". Siinä on, ottakaa nyt siitä niin päästään lopultakin itse asiaan.

Se riittää juutalaisneuvostolle jumalanpilkaksi, mutta ongelmana on vielä Pilatus. Ei roomalaista hetkauta, jos joku peräkylän hurmahenki kuvitteleekin olevansa jumalsukuinen. Roomalaisilla oli varsin vapaamielinen suhtautuminen jumaliin. Ei niiden lukumäärää tarvinnut rajoittaa. Maaherraa varten pitää keksiä eri syyte. Poliittisempi.

”Galilealainen väittää olevansa juutalaisten kuningas, ja jos sen sallit, niin et ole keisarin ystävä.” Se tepsii ja Pilatus säikähtää. Kantelevat vielä keisarille ja sitten onkin piru merrassa.
Keisarina on vainoharhainen Caprin saarelle eristäytynyt Tiberius, joka tunnettiin mielivaltaisen väkivaltaisena ihmisvihaajana. Pilatuksen nimi liitettiin jo ikävästi salaliitosta teloitettuun Sejanukseen ja lisäepäilykset uskollisuudesta olisivat kuolemaksi. Pilatus tekee mitä tehtävä on, vaikka peseekin kätensä moraalisesta vastuusta.

Syytetty on tyytyväinen, saatinhan homma hoidettua, vaikka välillä näyttikin epätoivoiselta. Mutta kyllä siinä taas nähtiin, että eivät ihmiset itsekseen mitään saa aikaan, edes Jumalaa ristinpuulle naulittua.


-Ulla Rautiainen-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti