Sanctum

Joskus
sielun pimeässä yössä
rukoukset ovat huutoa tyhjyyteen
vastassa Jumalan hiljaisuus.


Joskus
rukoukset ovat sielun sulkevien muurien takomista.
Sanoja, jotka eivät synny eivätkä kasva
tomuruumiini vankeudesta ulos.



Sanctum


Joskus
sielun hiljaisuudessa
sanattomassa olemisessa
tuntea Jumalan paino sieluni sisällä.

Silloin olla kuin puu, jonka oksiston lävitse tuuli käy
kuin seisoa lentävän linnun siipien päällä
tomuruumiini pyhään tuleen pukeutuneena.

Lausuen sitä rukousta,
jossa Kolminaisuus keskustelee keskenään
ja olla
sivustakuulijana kokemassa ihmettä
kun Jumala virtaa lävitseni.

-Ulla Rautiainen-